Olin aina ajatellut, että liikunnan harrastaminen aamulla on minulle mahdotonta. Minä tarvitsin kahvia ja kunnollisen aamupalan heti herättyäni, enkä voinut ymmärtää miten joku ponkaisee suoraan sängystä lenkille ja laittaa kahvin tippumaan vasta hikoilun ja suihkun jälkeen. Juuri aamupalan jälkeenkään ei oikein voinut lähteä urheilemaan. Toisaalta ymmärsin, että ne muutamat kerrat kun olin liikkunut aamulla, siitä tuli energinen olo koko päivään, ja aikaakin säästyi. Halusin kokeilla. Mutta miten?
Kun kuuntelin Tapojen voima (the Power of Habit) -kirjaa, sain eväitä aamuliikunnan aloittamiseen. Kirjoittaja Charles Duhigg kertoo, että uusia tapoja voi muodostaa (ja vanhoista luopua), jos ymmärtää, että jokainen pysyvä tapa on kolmen osan summa: siihen kuuluu triggeri, joka käynnistää tavan, itse tapa, ja palkinto, jonka tavan toteuttaminen tuo.
Jos esimerkiksi haluat lopettaa kynsien pureskelun, seinään lopettaminen ei yleensä auta, vaan tapa kutsuu pian takaisin. Tilalle on muodostettava uusi tapa, jossa triggeri ja palkinto ovat mahdollisimman samanlaiset kuin alkuperäisessä tavassa. Analysoi alkuun tilanteet, mitkä laukaisevat tarpeen pureskella kynsiä. Tämä voi olla esim. stressaava hetki töissä. Seuraavaksi mieti, mikä on palkinto, jonka vanhasta tavasta saat. Kynsien pureskelu voi rentouttaa kiristyneitä leukojasi ja viedä huomiota pois stressaavasta tilanteesta. Jos korvaat tavan esimerkiksi purkan pureskelulla, palkinto jäljittelee alkuperäistä ja onnistut todennäköisemmin tavoitteessasi.
Kun palaamme alkuun, eli aamukuntoiluni aloittamiseen, oli tärkeää miettiä triggeriä ja palkintoa, jotka tavan ympärille rakentaisin. Duhiggin mukaan ohjelmoisin pikkuhiljaa aivoni odottamaan palkintoa niin tehokkaasti, että yhdistettynä aina samanlaisena toistuvaan triggeriin, aamukuntoilun toteuttaminen hoituisi kuin itsestään.
Tätä kaavaa noudattaen loin seuraavanlaisen rutiinin: laitoin jo illalla valmiiksi treenikassin, latasin kahvinkeittimen ja laitoin smoothieainekset jääkaappiin. Aamulla heräsin, laitoin kahvinkeittimen päälle ja pyöräytin smoothien. Join kotona huikan molempia, ja pakkasin loput mukaan. Kävelin viiden minuutin matkan kuntosalille, ja otin siellä uuden huikan smoothieta ja kahvia, ja suljin ne sitten kaappiin odottamaan.
Kun olin tehnyt treenin, join smoothien ja kahvin loppuun suoraan siellä kuntosalin pukuhuoneessa. Tuo hetki oli euforinen, ja siitä tuli aivojeni tarvitsema palkinto. Treenin tekeminen ei ollut liian vaikeaa, kun saanut pienen annoksen aamupalaa jo etukäteen. Triggerinä toimi siis edellisen illan valmistelu ja aamun smoothie- ja kahvihörppy. Palkinto puolestaan oli treenin jälkeinen endorfiiniryöppy yhdistettynä siihen, että loput aamupalasta oli saatavilla samantien treenin jälkeen. Palkinto oli niin voimakas, että jonkin ajan kuluttua huomasin haaveilevani siitä jo edellisenä iltana, mikä helpotti tavan muodostumista entisestään.
Kestävämpiä tapoja arvojen avulla
Hyvä uusi tapa kuitenkin katkesi yhden syksyn jälkeen. Minusta ei tullut pysyvästi aamukuntoilijaa, koska en miettinyt elämäntapamuutoksen yhteydessä arvoja. Miksi salilla käyminen aamulla oli minulle niin tärkeää, että halusin luoda sen ympärille uuden tavan? Se edusti jotakin sellaista hyvinvoinnin ja urheilullisuuden tasoa, jota en ollut aiemmin kokenut saavuttavani. Se ei kuitenkaan resonoinut millään erityisellä tavalla minulle tärkeimpien arvojen kanssa.
Uusi tapa oli hauska kokeilu, jolla todistin itselleni, että pystyn olemaan aamusali-ihminen, vaikka olin kuvitellut, etten pystyisi siihen. Se vastasi siis arvopohjastani löytyvään tarpeeseeni kehittää itseäni ja mennä ihmisenä eteenpäin. Mutta kun kokeilu oli tehty, ja olin todennut että pystyin toteuttamaan muutoksen, arvopohjastani ei löytynyt mitään erityisempää syytä pitää tapaa voimassa. Luovuin siitä helposti ja aloin jälleen käydä salilla vaihtelevalla tahdilla työpäivän jälkeen.
Jos tavoittelet pysyvää elämänmuutosta, oli kyseessä sitten liikunnan lisääminen arjessa, ajan löytäminen lukemiselle tai vaikkapa säästämisen aloittaminen, suosittelen aloittamaan muutoksen oman arvomaailman pohdinnasta. Kun selvität tärkeimmät arvosi, pystyt luomaan pysyviä uusia tapoja, jotka kestävät pidempään kuin yhden syksyn. Tavoitteet tulevat ihmisen elämässä vasta toisena, kaikki pohjautuu lopulta arvoihin. Ymmärtämällä arvosi et pelkästään lähde tekemään elämänmuutosta, vaan ymmärrät myös miksi se on tarpeen ja miksi sen aika on nyt. Saat syvemmän motivaation muutoksellesi.
Selvittämällä arvopohjasi voit huomata, että ne voimat jotka kutsuvat sinua nyt muutokseen, ovat asuneet sinussa koko aja arvojen muodossa. Nyt voit siis alkaa elää niiden mukaan. Saatat myös huomata, ettei suunnittelemasi muutos olekaan arvojesi mukainen. Voi olla, että haluat toteuttaa sen silti vaikkapa uteliaisuuden tai kokeilunhalun takia, kuten minä tein aamusalihaasteeni kanssa. Saattaa käydä myös niin, että syvempi tutkiskelu osoittaa, ettei muutos olekaan tarpeen. Sekin on hyvä lopputulos, jos valinta pohjautuu arvoihisi. Mutta jos muutos puhuttelee edelleen, Duhiggin malli on käytännöllinen työkalu uuden tavan rakentamiseen.
Comments